- Ravintoketjun huipulla.
- Aikanaan ihailtu. Sittemmin pelätty ja vihattu.
- Lähes sukupuuttoon hävitetty.
- Nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Suomessa noin 300 yksilöä
Susien tiedetään välttelevän ihmisiä, mikä onnistuu hyvin erityisesti niiden erinomaisen haju- ja kuuloaistin avulla. Suden ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen.
Susi ja sietokyky: Miksi Italia sietää, mutta Suomalaiset ei?
Suomi ja Italia jakavat yhteisen haasteen: susikannan hoitamisen. Maiden tilanteet eroavat kuitenkin merkittävästi.
Suomessa susia arvioidaan olevan noin 300 yksilöä(tammikuu 2026 kun tapettu noin 100, sillä 400 meni suomalaisten sietokyvyn yli), ja julkisessa keskustelussa niiden läsnäoloon liittyy pelkoa tai sen lietsontaa.
Samaan aikaan lähes samankokoisessa Italiassa, jossa asukastiheys on yli kymmenen kertaa suurempi, susia on huomattavasti enemmän – arviolta jopa 3 500 – ja niiden kanssa on opittu elämään rinnakkain.
Suomi ≈ 338 363 (meret mukana 390 908) km² . Väkiluku noin 5.7 miljoonaa (\~18 asukasta/km²). Susia noin 300.
Italia ≈ 302 000 km². Väkiluku noin 59 miljoonaa (\~195 asukasta/km²). Susia noin 3500.
Pelkkä susien lukumäärä suhteessa pinta-alaan ei kerro koko totuutta. Italiassa suurin osa susista elää pienillä, eristyneillä alueilla vuoristoissa ja syrjäkolkissa. Maassa susi on pysyvästi rauhoitettu.
Suomessa susien reviirit olisivat luonnostaan Lapissa, jossa susien läsnäolo kohtaa nollatoleranssin, sillä sudet hävitetään haitallisina. Toki Suomessa olisi tilaa Italiaan verrattuna lähes missä tahansa, mutta pelko on tunnetusti huono isäntä.
Susipelko Suomessa on usein paikallista ja keskittyy maaseudulle, jossa sudet nähdään haitallisina omalle tappamisen harrastamiselle (hirvien ja muiden metsän eläinten tappaminen) sekä uhkana eri tehotuotantoeläinten näytösluontoiselle ulkona liikkumiselle.
Samankokoisessa maassa, jossa väestöä on kymmenkertaisesti, Italia elää sovussa tuhansien susien kanssa, kun taas Suomessa jo muutama sata sutta herättää lähes hysteeristä pelkoa
Alfapari ja heidän laumansa
Sudet elävät yleensä pareina tai laumoissa, joissa on alfapari (alfauros ja alfanaaras) sekä heidän jälkeläisiään. Lauman koko Suomessa on yleensä alle kymmenen. Pentujen kantoaika on noin 60 vuorokautta, ja ne syntyvät huhti-toukokuussa. Pesä voi olla onkalossa tai missä tahansa suojaisassa paikassa, vaikka tiheän oksiston alla. Pennut, joita on normaalisti 3-6 (määrä vaihtelee välillä 1-10), ovat syntyessään vielä sokeita ja kuuroja. Pentujen kuolleisuus on suurta, johtuen sairauksista ja ravinnon puutteesta. Vieroitus tapahtuu noin 2 kuukauden iässä. Pennut pysyvät emojen seurassa – laumassa ainakin vuoden.
Elinikä luonnossa on yleensä alle kymmenen vuotta, mutta voivat elää lähes kaksikymmentä vuotta.
Reviirin koko Suomessa keskimäärin 700 neliökilometriä, johon vaikuttaa ennen kaikkea ravinnon löytyminen.
Susi voi kulkea päivässä noin 20 km, mihin vaikuttaa esimerkiksi reviirin puolustaminen, ravinnon puute tai lauman jättäminen uuden elintilan löytämiseksi.
Juoksunopeus on 50-60 km/h.
Susihavainto
Suden erottaminen isosta koirasta, etenkin kaukaa nähtynä ja hämärässä, on hyvin vaikeaa tai mahdotonta.
Karvoitus on harmaankeltainen. Kesällä se on punertavan tai ruskean sävyinen. Mustaa peitinkarvaa on selässä ja hännän kärjessä. Vatsan puoli on vaaleampi. Etujalkojen etupuolella on usein musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran vuodenajan ja yksilön mukaan.
Suden häntä roikkuu suorana alaspäin, mikä hiukan auttaa tunnistamisessa.
Suden paino Suomessa keskimäärin 20-50 kg. Uros naarasta suurempi. Suden tassunjälki on noin 10 cm pitkä. Ison koiran ja suden jäljet lähes ovat lähes samanlaiset, ja tunnistaminen usein mahdotonta.
Korvat ovat pystyt, jolloin susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Silmät ovat hieman vinot.
Suurin osa susista elää pareittain tai perhelaumoissa, joita on Suomessa noin 80.
Sudet elävät lähinnä metsissä tai niiden läheisyydessä omilla reviireillään. Ne luontaisesti välttelevät ihmisiä.
Sudet
Livestream ja videoilla
Jos kohtaat suden
Vaikka susia on Suomessa todella vähän, niin aina joku sanoo ainakin nähneensä. Sen varalta, hyvä muistaa.
Jos kohtaat suden, vältä katsekontaktia. Pyri poistumaan paikalta, mutta älä käännä selkääsi. Älä juokse. Mikäli susi on sairas, loukkaantunut tai sillä on pennut, joita se pyrkii suojelemaan, se saattaa lähestyä tai jopa hyökätä. Tällöin, jos mahdollista, kiipeä paikkaan, jonne susi ei pääse, kuten puuhun. Mikäli susi hyökkää, huuda voimakkaasti ja pyri näyttämään isolta. Älä mene makaamaan. Tappele vastaan voimakkaasti. Käytä aseena keppiä tai mitä vain saat käteesi.
Lisätietoa susista