Susi (Canis lupus) on yksi maailman tunnetuimmista petoeläimistä.

Se herättää voimakkaita tunteita eri ihmisissä, riippuen heidän kulttuuristaan, kokemuksistaan ja asenteistaan. Jotkut pitävät sutta tärkeänä osana ekosysteemiä, kun taas toiset näkevät sen uhkana karjalle ja metsästykselle.

Susien suojelu edellyttää tieteellistä tutkimusta, lainsäädäntöä sekä ihmisten asenteiden muuttamista. Kunnioittamalla susia ja ymmärtämällä niiden roolia luonnossa varmistamme tämän uhanalaisen lajin säilymisen tuleville sukupolville. Susi on merkittävä osa monia ekosysteemejä, ja sen suojelulla on huomattava vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Susien suojelu vaatii ihmisten ja luonnon välisen suhteen uudelleenarviointia sekä kestävän luonnonkäytön edistämistä. Metsien suojelu ja ennallistaminen sekä suojelualueiden perustaminen hyödyttävät lopulta myös ihmisiä.

Suuri koiraeläin

Pituus 100-160 cm. Korkeus 60-90 cm. Paino yleensä 20-50kg, mutta jopa 70-80 kg tavattu(Suomessa 20-50kg). Uros kookkaampi. Erittäin hyvä haju ja kuulo.

Elämä

Susi on reviirieläin, ja laumat merkitsevät alueensa hajuilla. Elävät Suomessa useimmiten noin seitsemän yksilön laumassa. Myös yksin eläviä, kumppania tai/ja reviiriä etsiviä. Reviirin koko vaihtelee elinympäristön ja ravinnon saatavuuden mukaan ja voi olla satoja tai jopa tuhansia neliökilometrejä, Suomessa noin 700 neliökilometriä. Sudet liikkuvat laajoilla alueilla etsiessään ravintoa ja voivat kulkea jopa kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa. Ne pysyvät kuitenkin yleensä omalla reviirillään, jota ne suojelevat laumaan kuulumattomilta yksilöiltä.

Susi on levinnyt laajasti pohjoisella pallonpuoliskolla ja sitä esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Eri mantereilla elävät susikannat eroavat geneettisesti toisistaan, mutta kuuluvat samaan lajiin.

Ravinto vaihtelee vuodenajan ja saaliseläinten saatavuuden mukaan, käsittäen hirviä, jäniksiä, pieniä jyrsijöitä sekä lintuja. 

Kiima-aika on keväällä helmi-maaliskuussa ja kantoaika noin 60 vuorokautta. Pesät rakennetaan suojaisiin kohtiin, esimerkiksi oksien alle, ja pennut siirretään tukevampiin pesäpaikkoihin lähelle vesistöjä alle kuukauden vanhoina. Pentuja syntyy yleensä 3-6, mutta niitä voi olla jopa kymmenen. Kuolleisuus on korkea, johtuen ravinnon puutteesta, sairauksista tai loisista. Syksyllä lauma laajentaa liikkuma-aluettaan ja poikaset opettelevat ravinnonhankintaa. Aikuistuneet poikaset lähtevät etsimään kumppania ja omaa reviiriään 1-3 vuoden ikäisinä, jolloin saattaa vaeltaa satoja kilometrejä. 

Uhat

Susien suurimmat uhat ovat edelleen laiton metsästys, elinympäristöjen häviäminen ja ihmisten aiheuttamat häiriöt. Tehokas rikoslainsäädäntö on välttämätöntä laittoman salametsästyksen torjumiseksi. Aseiden ja metsästysluvan menettäminen sekä riittävän suuri vahingonkorvaus ovat merkittävimpiä ehkäiseviä keinoja.

DNA-tutkimus suden aiheuttamaksi väitettyjen vahinkojen todentamiseksi sekä tutkimustuloksiin perustuva tiedotus ovat tärkeitä väärän tiedon ja perusteettoman pelon välttämiseksi.

Susien suojelu on myös kansainvälinen haaste, joka vaatii yhteistyötä eri maiden välillä.